headerkuva

Pitäjänmuseo & ulkomuseoalue

Sijainti: Tohmajärven keskustassa, Kemiessä Katri Helenan raitin varrella, os. Kirkkokatu 14.

Ulkomuseoalueen päärakennus on Jouhkolan hoviin kruununvouti Gabriel Walleniuksen aikana (1766-1808) rakennettu vaunuliiteriaitta. Aittarakennus siirrettiin ensin v. 1961 Porthanin rinteeseen seurakuntatalon alapuolelle pitäjänmuseoksi. Vuonna 1990 aitta siirrettiin nykyiselle paikalle.

Punamullalla maalattu suuri hirsirakennus on katettu hautatervalla voidellulla kaksinkertaisella uurrelautakatolla. Pitäjänmuseo koostuu kuudesta huoneesta, joihin esineistöä on sijoitettu eri aihepiirien mukaan.

Keskiaitassa alhaalla esitellään tietotaulujen avulla Tohmajärven historiaa esihistoriallisesta ajasta ja elämisen eri vaiheista aina teollistumiseen saakka.

Kotitalousaitassa on pääasiassa ruuan valmistukseen ja säilyttämiseen käytettyä esineistöä. Tietotaulut kertovat mm. maidon jalostamisesta, kahvin ja muiden nautintoaineiden valmistuksesta, sekä pyykinpesusta.

Maatalousaitassa on esillä kepeät maataloustyökalut, kuten ojaluiskalapiot, sirpit, hangot ja viikatteet. Tietoa saa hevosen käytöstä maataloudessa ennen koneellistumisen aikaa.

Miesten käsityöaitassa kävijä saa tietoa sepän, suutarin ja puusepän työstä ja työvälineistöstä. Esillä on myös kalastukseen ja metsästykseen liittyvää esineistöä.

Naisten käsityöaitassa on esillä mm. pellavan ja villan käsittelyyn tarvittuja välineitä. Aitassa on nähtävillä myös tohmajärveläisen räätälin Oskar Jaatisen työvälineistöä, sekä malli- ja mittakirjat. Kävijä saa tietoa pyykin silitykseen käytetyistä välineistä.

 

Tuulimylly

Ulkomuseoalueen tuulimylly on siirretty Onkamon Tyvelästä Juho Hirvosen tilalta vuonna 1987. Mylly on rakennettu v. 1859 ja myllyn koneisto on säilynyt alkuperäisenä. Ulkovuoraus on uusittu siirron yhteydessä. Mylly on ainoa säilynyt tohmajärveläinen tuulimylly. Viljaa siinä on jauhettu vielä 1920-luvulla.

Tyvelän mylly on rakenteeltaan jalkamylly. Se seisoo kiviraunioon tuetun pattaan (”jalan”) varassa, ja sitä on voitu kääntötukin avulla kääntää tuuleen sopivasti.

Myllyllä jauhattanut maanviljelijä Juho Hirvonen on kertonut, että paras työaika oli myöhäinen ilta, jolloin tuuli puhalsi ikään kuin raskaammin. Tasaisella tuulella mylly ”jauhoo vongotti” hienoja jauhoja. Päivän aikaan saatiin jauhatetuksi 4-5 säkkiä viljaa.

Myllyssä oli yksi kivipari, ja kesällä ennen jauhatuskauden alkua kivien teroittaminen oli tärkeä työ.

 

Maiju Lassilan kotiaitta

Kolmiosainen aitta on rakennettu v. 1803 (vuosiluku vilja-aitan päädyssä). Rakennus on sijainnut Peijonniemessä Nenolan tilalla, jossa Maiju Lassila –kirjailijanimellä tunnetuksi tullut Algoth Tietäväinen (1868-1918, myöh. Untola) asui elämänsä kymmenen ensimmäistä vuotta. Aitta siirrettiin ulkomuseoalueelle v. 1988.

Aitta on katettu vanhaan tapaan päreillä. Pärekatto uusittiin v. 2006 Tohmajärvi-Seuran talkoilla. Päreiden tekoon käytettiin aitan takana olevaa Puustisen pärehöylää.

Aittarakennus jakautuu kolmeen osaan: vaate- ja nukkuma-aittaan, kärriliiteriin ja vilja-aittaan.

Nukkuma-aitassa on ollut välikatto ja katonrajassa alkuperäisellä paikallaan olevassa naulakossa on nuori kirjailijan alku säilyttänyt vaatteitaan aitassa asuessaan.

Aitta on sisustettu mallaamaan jo lapsena kirjoittamisen aloittaneen Lassilan nukkumis-, kirjoittamis- ja vaatteidensäilytys tilaa. Nuoren Algotin tiedetään nukkuneen aitassa isänsä kanssa. Esineistö on muualta saatua.

Nukkuma-aitassa näkyy myöhempien omistajien tekemät viljasalvot ja aittaa on käytetty vilja-aittana.

Kärriliiterissä Algothin isä Jaakko ja aiemmin myös isoisä Jaakko Kustaa ovat postinkuljetusmatkoilta tultuaan säilyttäneet kärrejään.

Vilja-aitan salvot ovat Tietäväisen aikaan olleet kaksinkertaisia nykyiseen verrattuna. Viljalaareissa säilytettiin jyviä, joita jauhettiin perheen tarpeen mukaan jauhinkivillä. Tietotaulu kertoo viljan käsittelyvaiheista – kuinka viljan kylvöstä on eri vaiheiden kautta saatu leipä pöytään.

Vilja-aitassa on esillä myös Kirkkoniemessä sijainneen Tohmajärven lainajyvästön kappoja, viljamittoja ja vaaka.

 

Pikkuaitta

Aitta on hankittu Risteestä Tuunasen tilalta. Aittaa on käytetty vaate- ja nukkuma-aittana. Vielä 1700-luvun lopulla oli tyypillistä, että talojen pihapiiriin rakennettiin erillisiä aittarakennuksia eri tarkoituksiin. 1800-luvulla alkoivat yleistyä ns. yhdistelmäaitat, joissa eri toimintoja oli jaettu saman rakennuksen eri osiin.

Pikkuaitta on sisustettu naisen nukkuma-aitaksi. Sen esineistöön kuuluu naisen alus- ja päällysvaatteita ja naisten käyttämiä tarve-esineitä kiharrusraudoista ompelutarvikkeisiin.

Aitassa on esillä eri tarkoituksiin käytettyjä säilytysarkkuja sekä komea morsiustynnyri. Tietotaulut kertovat kapioperinteestä ja entisajan häämenoista.

 

Nymanin käymälä

Nymanin talon Kotolan tilalle rakennettiin tämä käymälärakennus todennäköisesti v. 1876, noin vuosi päärakennuksen valmistumisen (v. 1873-1875) jälkeen.

Käymälän vasen puoli oli talon herrasväen käytössä ja siinä on erikokoiset istuinaukot aikuisille ja lapsille.

Rakennuksen oikeanpuoleinen käymälä oli talon palvelusväen käytössä.

Vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun puolellakin erillisiä käymälärakennuksia oli Suomessa yleensä vain pappiloissa ja säätyläistaloissa.

 

Takaisin museot-sivulle..